Suomessa on yleinen asevelvollisuus, ja ennen asepalveluksen käymättömiä ei pidetty miehinä lainkaan, tämä asenne on pehmentynyt jonkin verran, eikä “intti” ole muutenkaan enää sama mitä se oli ennen, kahvia oli tarjolla vain kerran viikossa, sotilaskotiin pääsyoikeus piti ansaita, tänä päivänä aamupalalla saa kahvia (tai siihen verrattavissa olevaa tervaa) joka aamu, ja sotilaskotiin pääsee jo ensimmäisellä palvelusviikolla kunhan osaa tervehtiä sekä ilmoittautua päivystäjälle.
Asepalvelus kuitenkin rajoittaa tiettyjä siviilielämään liityviä asioita, täysi-ikäisen suomalaisen miehen hakiessa passia asepalvelusta käymättömyys (ts. sotilaspassin puuttuminen) on este pitkäaikaisen passin saamiselle, lisäksi asepalvelukseen astuttaessa ei saa kuulua mihinkään puolueeseen, eikä myöskään saa liittyä sellaiseen palveluksen aikana. Passin saamisen rajoituksilla yritetään ehkäistä asepalveluksen pakoilua ulkomailla, ja puoluejäsenyyskiellolla yritetään estää Puolustusvoimien politisoitumista.
Toisaalta yhteiskunta tukee paitsi virallisella myös epävirallisella tasolla varusmiehiä, tämä ilmenee esimerkiksi “lomapukualennuksissa”, eli tilanteissa joissa liikkeen myyjä antaa varusmiehelle alennusta ilman kummempaa perustetta, sekä muilla tavoilla. Lisäksi koulutus todella kasvattaa varusmiehiä henkisesti, vaikkei miehistymisestä puhuttaisikaan.
Te jotka harkitsette siviilipalvelusta tai jopa totaalikieltäytymistä, en sano että olisitte huonoja ihmisiä, mutta miettikää tarkoin haluatteko jättää asepalveluksen suorittamatta ennakkokäsitystenne tai periaatteellisten syiden takia, intti ei ole paikka jossa koulutetaan sydämettömiä tappajia, se on paikka jossa koulutetaan puolustajia tämän maan suojaksi.
Kirjoittaja itse astuu palvelukseen heinäkuussa.
